Muistoja rekisterin tekemisestä

Aloittaessamme sukukokouksen puuhaamista helmikuussa 1993 lupauduin tekemään sukukansioon sukulistat. Lupaustani tehdessä olin nähnyt Auttin Laurin tekemät sukuselvitykset. Auttin Aulikki lupautui kaivamaan tietoja Rovaniemen kirkkoherranviraston arkistosta.

En tiennyt mihin lupauduin. Keväällä olin vielä pankinjohtajan työssäni Osuuspankissa. En tiennyt, minkälaiseen muotoon sukutiedot pitäisi tehdä — mutta rohkeasti vain töihin. Huhtikuussa sovin pankin kanssa, että sanoudun irti ja lopetan työni juhannukseen mennessä. Onni-setäni ilmoitti, että hän ei haluaisi enää jatkaa ravintolatointaan kesälläkään, koska ravintola oli ollut kiinni talven. Minä ilmoitin, että minä voisin yrittää. Otin ravintolan haltuuni toukokuussa 1993 ja kaikki oli opettelua. Alkukesän olin päivät pankinjohtajana ja illat ravintolassa.

Aulikki toimitti hankkimansa sukutiedot. Myös muualta tuli sukutietoja pitkät listat. Kesä jatkui siten, että olin tiivisti työssä ravintolassa. Alkukesästä kuitenkin sain hankittua sukuseuralle sukututkimusohjelman, jonka avulla voisin tallentaa tiedot koneelle ja tulostaa ne sieltä. Tietokonettanikin piti laajentaa. Ohjelma ei aluksi toiminut sovitun mukaan ja aikaa oli vähän.

Tallensin tietoja suvusta ravintolatyöni jälkeen eli aloitin tallennuksen kellon kahden kolmen aikaan yöllä ja jatkoin heti aamulla ennen ravintolan avautumiseen, kello kahteentoista. Yöllä minulla oli kiire mennä nukkumaan ennen kuin vaimo herää, jotta hän ei toruisi minua, kun väsytän itseni täysin. Kuitenkin jo yhdeksältä olin naputtelemassa konettani.

Sukurekisterissämme on yli 2000 nimeä. Jokaiselle on erikseen pitänyt löytää isä, äiti ja mahdollinen aviopuoliso ja nämä tiedot on osoitettava koneelle. Hauskojakin hetkiä oli, kun oli samannimisiä ja samoihin aikoihin syntyneitä, kuten nimi Auttin Aapo. Olin kirjoittanut pitkät pätkät Aapon lapsia ja heidän lapsiaan, kun huomasin, että olin kohdistanut nimet suvun väärälle Aapolle. Muistinhan lapsuudestani Juhon Aapon, joka ei ollut naimisissa, ja nyt olin vahingossa antanut hänelle lapset ja vaimon. — Surullisiakin tuntemuksia koin ja jopa kyynel tuli silmään, kun kirjoittelin perheestä, jossa ainakin kolme ensimmäistä lasta olivat kuolleet melkein heti syntymän jälkeen.

Suvun tunteminen on myös antanut yllättäviä kokemuksia, esimerkiksi tapasin ravintolassani nuoren miehen, joka maksoi ostoksensa pankkikortilla. Totesin hänelle, että oletko sinä sen ja sen poika. Onko isäsi siirtynyt rajan toiselle puolelle silloin ja silloin? Nuori mies katsoi minua ihmeissään kuin aaveen nähneenä. Enhän minä toki häntä muuten olisi tuntenut, mutta olin tuona aamuna kirjoittanut häntä koskevat tiedot koneelleni. — Näin sukulaiset ovat tulleet tallennustyöni kautta tutummaksi.

Kaikkien teknisten selvittelyjen ja sukuselvittelyjen jälkeen lopulta sain tiedot tallennettua tiedostoksi, ja sukukokouskin oli jo muutaman päivän päässä. Oli tulostamisen vuoro. Minulla oli käytössä senaikainen jokseenkin hyvä tulostin, mutta armottoman hidas. Koneenhan piti tulostaa monta sataa sivua tekstiä. Minulla ei ollut aikaa odottaa tulostamista. Niinpä jätin koneen yksin tulostamaan ja lähdin töihin. Ilmoitin kotijoukoille, että laittakaa lisää paperia koneelle, jos se sattuu loppumaan. Jännitystä oli ilmassa.

Paria kolmea päivää aikaisemmin tulosteet olivat valmiit. Luovutin materiaalin Aulikille, joka sitten kopioi Hannun, Päivin ja.. kanssa ja tekivät kansiot valmiiksi. Useita tuhansia sivuja.

Vuosien myötä tiedoisssa on havaittu jonkin verran virheiä, jotka on toki korjattu, mutta nykyisessä muodossa sukukansion monistaminen ja korjattujen sivujen toimittaminen kansion omistajille on mietittävä uudelleen. Olisikohan Internet tähän ratkaisu?

Arto
Sukurekisterinhoitaja

Julkaistu AUTTIn sukulehdessä n:o 1 kesällä 2001