Auttiköngäs

Luonnonolot ja paikannimet

Auttiköngäs on noin 16 metrin jyrkkärantainen putous Auttijoessa. Koko könkään seutu kuuluu Korouoman kanssa samaan murtuma-alueeseen, joka on syntynyt maajäristyksessä noin miljoona vuotta sitten. Mannerjää peitti myöhemmin koko alueen ja jään sulaminen alkoi noin 11 000 vuotta sitten; nykyistä muistuttava seutu on ollut noin 8000 vuotta.

Autti-nimestä olen jo Teille kertonu jo vuoden 1993 sukukukouksessa, mutta kerrattakoon asia vielä tässä. Nimen määriteosana on saamelainen sana ávzi, joka merkitsee rotkoa ja laaksoa. Peräpohjalaisessa murteessa se on saanut muodon autti : auttin. Sana siis taipuu samalla tavalla on murteen mettä : mettän. Myös nimen perusosa on alkuaan saamelaisperäinen sana köngäs < geannes, joka tarkoittaa jyrkkää koskea, putousta. Sana esiintyy pääasiassa pohjoissuomalaisissa paikannimissä.

Könkään rotkoseutu on siis koko Autti-nimien alkupaikka ja samalla myöskin sukunimemme perusta. Nimi kertoo alueen vanhasta saamelaisvaikutuksesta, joka jatkui täällä aina 1600-luvulle asti. Seudulle asettunut talonpoikaisasutus otti nimen käyttöönsä ja niin se on säilynyt nykyaikaan asti. On luonnollista, että paikka on ollut erätaloutta elävälle saamelaisväestölle tärkeä maamerkki, joten sen tarkoitealue on muodostunut hyvin laajaksi.

Nimestä on ollut käytössä kaksi muotoa: Auttinköngäs ja Auttiköngäs, joista jälkimmäinen on paikkakunnan murteen mukainen. Yleisesti käytössä on myös lyhempi muoto Köngäs. Murteen mukaisesti taivutetaan (Autti)köngäs : (Autti)könkhän : (Autti)könkhälä, (Autti)könkhäle jne.

Muita Autti-rypääseen kuuluvia paikannimiä ovat Auttijoki, Auttinsuu, Auttijärvi, Auttilampi ja Vähä Auttijärvi. Nimestä on muodostunut myös asutusnimi, josta myöhemmin on tullut myös sukumme sukunimi, kuten vuoden 1993 sukukokouksessa esittelin.

Auttikönkään alapuolella oleva pieni putous on nimeltään Pikkuköngäs eli Alaköngäs. Sen alapuolella oleva kapea ja sola ja lampare on nimeltään Suntti, joka on on skandinaavinen sana ja tarkoittaa salmea. Eteläpuolella sijaitseva vaara on Könkäänvaara ja samalla puolen jokea ovat myös Könkäänjänkä, Könkäänlampi ja siitä Könkäänlamminoja Auttijokeen. Joen pohjoispuolella on jyrkkärinteinen Ispinävaara. Sana ispinä merkitsee rasvaa tai eläimen sisäelimiä.

Jyrkästä koskesta huolimatta Auttijoki on ollut tärkeä kulkureitti. Sukumme taloista on könkään kautta kuljettu Karjalan ja Elätin niityille. Könkään ohi vedettiin veneet ja kannettiin tavarat. Tällaisesta matkasta esitin isäni kuvauksen ensimmäisessä sukujuhlassa.

Uitot ja rakennelmat

Pohjois-Suomen metsien hakkuut alkoivat viime vuosisadan loppukymmeninä ja niihin liittyy myös uittojen alkaminen. Puita ei uitettu vain Kemijoella vaan myös pieniltä sivujoilta tuotiin puut jopa täyspitkinä kevättulvien aikaan. Näin uitettiin myös Korojoelta ja Auttijoelta. En ole toistaiseksi selvittänyt vielä tarkoin alkamisvuotta, mutta ensimmäisiä uittoja on todennäköisesti voinut olla jo 1870-luvulla, ja viimeiset uitot olivat 1960-luvun alussa.

Veden kulkua säätelemään Auttikönkääseen on tarvittu tammi sekä puiden uittoa varten ränni. Ensimmäisten rakentamisesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta vuoden 1895 matkakertomuksessaan Arvo K. (Korhonen) kuvaa rännin jo ränsistyneeksi ja kuluneeksi. Martti Auttin muistelujen mukaan ainakin seuraavaa ränniä on ollut vuosisadan vaihteessa rakentamassa sukumme jäseniä: Juhon Antti lastensa Ollin, Aapon ja Hildan kanssa.

Könkäänvaaran puolella on ollut Metsähallituksen rakentama kämppä ja rannassa vahtikoppi, jotka molemmat on purettu pois. Nykyisin matkalijoita palveleva kahvilarakennus on ollut paikalla alun toistakymmnentä vuotta.

Luonnonsuojelualue

Auttiköngäs on rauhoitettu vuonna 1929 ja sen lähimetsiä hoidetaan vuodesta 1985 lähtien Metsähallituksen aarnialueena. Koko könkään alueen voi kiertää luontopolkureittiä pitkin.